Ilmoitin jo tiistaina kolmevuotiaan kerhoon, että pidämme torstaina vapaata, koska molemmat vaikuttavat vähän flunssaisilta, vaikka äsken vasta toivuttiin edellisestä. Samalla ajattelin, että saisin yhden kokonaisen päivän siivousta varten, mitä ei katkaise minnekään lähtö, vaan ainoastaan lastenhuollolliset asiat. Aamulla heräsin siihen, että kolmevuotiasta vain itketti ja itketti, piteli vatsaansa, mutta mihinkään ei kuulemma sattunut.
Istuttiin sylitellen sohvalla puolisen tuntia ja ehdin jo ajatella, että tässäkö se siivouspäivä sitten meneekin. Kuumetta on vähän, mutta ei dramaattisesti, mutta olo näytti kokonaisvaltaisen kurjalta. Veden hakemisen varjolla pääsin keittämään itselleni kahvia ja puuroa, ja kohta lapsi ilmoitti, että voisi vähän puuroa ehkä ottaakin. Nyt hän lukee pikkuveljelle Puppe-kirjaa lasten huoneessa eikä aamullisesta itkusta ole enää tietoakaan. Minun pitäisi varmaan kipaista lähikauppaan maidon hakuun ennen kuin esikoinen lähtee kouluun. Sitten on palattava taas suunnitelma A:han ja alettava raivata tavaroita paikoilleen.
Olo on kurja, väsynyt ja turvoksissa. Vaaka sanoo samaa. Eilinen ilta meni istuessa vapaaehtoishommissa, ja siis todellakin neljä tuntia pelkkää istumista. Mietin illalla, miten ikinä voin palata töihin, varsinkaan työpöydän ääreen, jos neljässä tunnissa pari kertaa paikan vaihto ei riitä liikkumiseen. Ei mikään ihmekään, että istumatyö tappaa. Minun selkä ei ainakaan tykännyt tippaakaan selkänojattomilla palleilla istumisesta, kun ei siihen pöytäänkään viitsisi koko ajan nojata. Mutta toimistoissa on sentään kivemmat tuolit, ja vapaammin pääsee välillä jaloittelemaan. Vaikka välillä tuntuu, että on taas koko päivän sohvalta suorittanut, taidan tosiaan olla jalkeilla huomattavasti luulemaani enemmän, kun yksi neljän tunnin paikallaan olo teki noin tiukkaa. Ihminen on luotu liikkumaan!
Siitäpä tulikin mieleen vieno toiveeni päästä tänään juoksemaan. Saas kattoo kuin käy. Miehellä on nimittäin jotain menoa työpäivän perään. Tästä tuhvelo-olosta olisi vain kiva päästä eroon, ja reipas ulkoliikka on siihen paras ratkaisu. Kuumesairasta lasta en kuitenkaan lähde ulkoiluttamaan, joten kaikki toivoni on tänään illassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti