sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lapsiperheen kiirettä :)

Aloitin eilen kolme kertaa kirjoittaa mutta se keskeytyi aina jollain vähäpätöisellä mutta tärkeämmällä tekemisellä. Koneen ääreen palattua edellinen tekstin alku oli oikeastaan jo vanhentunut, joka kerta.

Eletään tavallista arkea, myös sunnuntaina. Nukuin tänä aamuna puoli kymmeneen, se on harvinaista herkkua jopa näinä tavallisina viikonloppuaamuina, kun mies herää lasten kanssa aamupuuhiin. Yleensä ne pikkuapinat onnistuvat tekemään niin paljon meteliä, että herään viimeistään kahdeksalta minäkin. Tänäkin aamuna he tulivat siivoamaan viereistä lastenhuonetta, joten siihen legopalikoiden heittelyyn ja kiljumiseen oli hyvä herätä. Voisin huomauttaa, että kun on miehen vuoro nukkua, minä pidän lapset yleensä olohuoneessa, enkä päästä heitä makkarin oven taakse huutelemaan...

Se, mikä eilisistä aloituksista olisi ollut julkaisemisen arvoinen, oli, että kävimme salilla eilen. Oli aivan mahtava treeni. Yhtään enempää en olisi jaksanut tehdä, kaikkeni annoin. Tuoreeltaan olisin osannut hehkuttaa enemmän, nyt hehku tuntuu enää pakaroissa ja takareisissä. Tein vähän sekalaista sarjaa, kun mies oli mukana varmistamassa, uskalsin vähän enemmän testailla painoja ja ennen kaikkea liikkeitä niillä painoilla. Edellisestä salireissusta olikin kulunut jo niin pitkä aika, että valmista putkea ei ollut, mistä jatkaa.

On se vaan niin, että joka kerta salilla käydessään miettii, että tästä ei kyllä pitäisi tinkiä, ja tämä nyt ainakin pitäisi säästää viikko-ohjelmassa, ja niin edelleen... On se vaan niin tehokasta ja tehokkaan tuntuista. Harmi vaan, että ajattelen samaa juostessani ja pilateksessa ja ja ja... :) Kyllähän sitä liikkuis, kun tunnit riittäis. Sekin on ihanaa, että se oma luontainen liikkumisen rytmi on alkanut taas löytyä, eikä enää huku muiden velvollisuuksien alle. Liikkumiselle löytyy aina tilaa, joskus vain vähän vähemmän kuin haluaisi.

Tänään kuitenkin pilatekseen, pitkään nukkumisesta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti